Morgonlandin taistelu 16.7.1941
12 km lounaaseen Hankoon niemestä
sijaitsee Morgonlandin saari. Saari ei ole iso, mutta sijaitsee, strategisesti
nähtynä, tärkeässä paikassa suhteessa luovutettuun Hankoon.
Luultavasti jäi tämä seikka venäläisiltä huomioimatta, kun rajat
talvisodan päätyttyä vedettiin.
Välirauhan aikaan saaressa oli
sotilasmiehitys, joka tähysti Hankoon meriliikennettä ja vähän
kaupungin tapahtumia. Saaren uhanalaisesta sijainnista johtuen, se
evakuoitiin 16.6. 1941 vastaisen yönä. Venäläiset tulittivat saarta
tykistöllä 25.6, ja tuhosi tähystystornin (jonka myös suomalaiset
olivat miinoittaneet).
Hanko-ryhmän esikunta totesi hiukan myöhemmin
että oli virheellistä jättää saari tyhjilleen ja käski 2.7 että Morgonland
miehitettäisiin salaa. Luutnantti Fred Luther vietiin 6.7 saarelle,
tulenjohtotehtävissä. kaksi päivää myöhemmin hänet korvattiin
vartioryhmällä, johon kuului luutnantti P-E Ahlblad, alikersantti Nils Ranta
ja kolme tykkimiestä Torvald Samuelsson, Arvid Nyman, Ernst Pihl ja Albin Törnqvist.
Ryhmä oli myöhässä, sen piti olla paikalla jo 7.7.
Pataljoonankomentajan käskyn mukaisesti ryhmällä tuli olla käytössä
nopeakulkuinen moottorivene. Tarkoituksen oli että ryhmä oltaisiin
kuljetettu paikalle kahdella moottoriveneellä, joista toinen olisi jäänyt heidän käyttöönsä, venäläisten hyökkäyksen varalta.
Mutta toinen näistä rikkoontui, ja ryhmä sai kääntyä takaisiin
Öröseen. seuraavana iltana, 8.7, lähti ryhmä uudelleen matkaan,
yhdellä veneellä, joka sitten palasi lutn. Lutherin kanssa. Se oli
hänen onnensa, joka vielä kesti myöhemmin.
Ryhmä istui saarella, ilman venettä, tilanne tuntui varmasti melko
onnettomalta. Yhteydenpitovälineenä oli puhelinlinja Hiittisten
esikuntaan, ja radio jota ei uskallettu käyttää peilausriskin takia.
Miehet asuivat teltassa, joka pystytettiin keskelle saarta. Ruokana oli sissimuonaa,
joka kypsennettiin öisin seuraavan päivän tarpeisiin.
Tähystyspaikka yritti toimia salassa, joka
oli sille aivan ehdoton elinehto. Venäläiset epäilivät kuitenkin että
saaresta johdettiin tulta kaupunkiin ja ampuivat tykistöllä sinne
päivittäin.
Luvattua venettä ei kuulunut. Tilanne
alkoi näyttämään yhä enemmän ja enemmän huolestuttavalta. Tykkimies
Nyman, joka toimi viestimiehenä, tiedusteli asiaa lohkon komentajalta,
majuri Moringilta. Majuri kehotti rauhallisuuteen ja sanoi luottavaisesti
että "- Den kommer" ("Se tulee"), ...mutta se ei tullut.
Viikon ajan raportoi Morgonland huomioitaan esikuntaan,
kuljetusvälinepyynnöllä säestettynä.
>>Tässä vaiheessa voi kysyä että mikäköhän asia Hiittisten
esikunnassa tökki. Oliko tosiaan asia niin että yhtä venettä ei ollut
saatavilla, saaristossa. Tuskin olisi ollut ylipääsemätön paikka ottaa
siviilivene käyttöön, jos tilanne todella olisi ollut se että
esikunnassa ei venettä ollut. Olen kuullut kerrottavan että yhtä
venettä pidettiin herrojen liikkumavälineenä Turun kapakoihin<<
Hangossa oltiin päätetty
hyökkäyksestä Morgonlandiin, suomalaiset tuli tuhota. Tämä tehtävä
annettiin kapteeni Graninin rajajoukoille. Ryhmä, jonka tämän tehtävän
tuli suorittaa oli rajavartioluutnantin Shaikinin komennossa. Tämä
ryhmä kuljetettiin saareen 15 - 16.7. välisenä yönä. Venäläinen
rannikkotykistö keskitti vahvan tulituksen saareen pitääkseen
suomalaisten pään alhaalla. Räjähdykset sytyttivät aluskasvillisuuden
tuleen, saari alkoi peittyä savuun. Mutta venäläiset eivät tulleet
yllätyksenä. Jo kello 23 havaitsi tykkimies Pihl tähystyspaikaltaan,
kuinka venäläisaluksia ajoi ulos Hangosta. Hämärässä hän näki,
että alusten keulakuohut osoittivat niiden olevan matkalla suoraan kohti
saarta. Pihl hälytti miehistön teltasta, ja otti yhteyden Örön
viestikeskukseen. Viestin vastaanotti linnakkeen päivystävä viestimies,
alikersantti Koskinen. Örö kysyi heti miehiltä että: "Ammutaanko?"
Morgonlandin ryhmä vastasi että: "Ei vielä, asennamme
suuntalaitteen ensin." Morgonlandissa oli mieli korkealla, hehän
olivat Örön mahtavien 305 mm tykkien suojaamana. " Nyt ryssä saa
tuntea mihin ne oikein on matkalla!", joku heistä veisteli.
Matka Hangosta Morgonlandiin kesti yli
tunnin. Vedet saaren ympärillä oli miinoitettuja, joten viimeisen osan
matkasta venäläiset partioveneet (PK) joutuivat ajamaan hitaasti. Kun
suomalaisilla oli suuntalaitteen asennus suoritettu ja suuntimat
venäläisiin otettu, ilmoittivat he Örön linnakkeelle: "Valmiina
tulitukseen". Viestikeskus ilmoitti takaisin että linnakkeen
komentajaa, kapteeni Lauri Lauramoa , ei oltu tavoitettu. Hänen puhelimensa ei
vastaa! Joten lupaa tykistökeskitykselle ei saatu. Nyt olivat hyvät
neuvot tarpeen. Nyman vaati että Örön viestimiehet murtautuisivat
Lauramon asuntoon ja herättäisivät miehen. Näin tehtiin, mutta mies ei
ollut paikalla!!
Venäläisten PK veneet olivat nyt aivan
saaren läheisyydessä, yksi kummallakin puolen, ja niistä laskettiin
soutuveneet joilla hyökkäysosasto rantautuisi. Morgonland informoi Örön
linnaketta kello
00.10, "Vielä kaksi vihollisen nopeakulkuista lisää, lähestyy.
Valmistaudumme taisteluun." Kahdeksan minuuttia myöhemmin tuli
viimeinen viesti: "Vihollisen veneet ovat rantautuneet..."
Puhelimesta kuului muutama kiväärinlaukaus, hiukan rahinaa, ja sen
jälkeen yhteys katkesi lopullisesti.
Örössä havaittiin että Morgonlandista
ammuttiin 6 tai 7 valorakettia, luultavasti viestejä hyökkäysjoukoilta
rannikkotykistölle ja tukijoukoille. Kello oli 00.16, Örö oli
ampumavalmiudessa. Tällä haavaa kielsi majuri Moring tulen avaamisen,
koska yhteys Morgonlandiin oli menetetty ja tilannetta ei tiedetty.
Puolituntia myöhemmin hän komensi moottorivene Muikun, Örön
miinaraivauslaivueesta, lähtemään kohti Morgonlandia. Se oli liian
myöhään.
Morgonland saarella luutnantti Ahlblad
totesi että vastustus oli turhaa, tuomittu epäonnistumaan.
>> Mietityttää vain että kuka sen tuomion julisti? Venäläiset?
Lauramo, häntä kun etsittiin kissojen ja koirien kanssa? Tai ehkä majuri Moring
joka ei lähettänyt luvattua venettä?<<
Ahlblad komensi että suuntimalaite
heitettäisiin saarella olevaan suosilmäkkeeseen, ja repi pois
arvomerkkinsä. Hän asetti merkit ja muut arvoesineensä kiven alle
turvaan. Sen jälkeen hän komensi ryhmänsä piiloon suosilmäkkeeseen,
jonka vesi ulottui kaulaan saakka, toivoen että heitä ei kenties
huomattaisi.
Ryhmän miehet puhuivat itsemurhasta, mutta
Ahlblad kielsi tällaiset puheet ja sanoi että hän pitää heistä
huolen, viimeiseen saakka.
Suomalaiset makasivat hiljaa vedessä,
ottaen suojaa reunojen aluskasvillisuudesta. He näkivät kuinka
venäläissotilaat liikkuivat hämärässä, savun keskellä, etsien
suomalaisia. Näytti siltä että saarella olisi jo paljon
vihollissotilaita.
Joku heistä huomasi taipuneet heinät suosilmäkkeessä, ja totesi
suomalaisten menneen veteen. Venäläiset ampuivat muutamia laukauksia
veteen haavoittaen paria suomalaissotilasta. Ahlblad totesi tilanteen
toivottomuuden ja kehotti ryhmää antautumaan ennen kuin heidät
tapettaisiin käsikranaateilla. Hän nousi ensimmäisenä vedestä, kädet
ylhäällä, selvittäen että muutkin olivat siellä
Suomalaiset sotilaat Morgonlandin
tähystysasemassa olivat näin joutuneet sotavangeiksi.
Suomalaiset panivat merkille että
venäläiset olivat "kovan" näköistä porukkaa, jokaisella
kaulassaan konepistooli. Vangit tarkastettiin kovakouraisesti ja niiltä
tivattiin muiden suomalaisten olinpaikasta. Venäläiset eivät millään
tajunneet että heitä oli ollut vain kuusi. Nyman arvioi
venäläisvahvuudeksi n. 300
miestä. Yksi suomalaisista pakotettiin kävelemään kärjessä miinoitteiden
varalta, kun saarta haravoitiin uudemman kerran.
Kello 01.50 havaittiin Öröstä että
suurempi alus lähti Morgonlandista kohti Hankoota. Luultavasti tämä oli
se alus jolla vangit kuljetettiin. Puoli tuntia myöhemmin saaresta lähti
kolme PK-venettä ja yksi suurempi alus (luultavasti torpedovene) suuntana
Hanko. Vangeille kerrottiin että tämä venäläisryhmä oli se sama joka
oli hyökännyt useampaan saareen Hankoniemen ympärillä.
Venäläiset käyttivät tätä tapausta
propaganda tarkoituksiin. Kohta satoi taivaalta "perhepotretti"
jossa suomalaiset vangit poseerasivat venäläisten kanssa. Vangituilla
suomalaisilla ei ollut tietoa kuvan käyttötarkoituksesta. Heidät
valokuvattiin Hangossa ja loppu oli isäntien keksimää. Sieppausta
käytettiin hyväksi myös radiopropagandassa.
Öröstä Muikulla lähetetyllä partiolla,
ei ollut muuta tehtävää kuin todeta Morgonlandin olevan taas tyhjä.
Uutta tähystyspaikkaa ei sinne enää perustettu.
Vain Arvid Nyman palasi elävänä
vankeudesta
Yhtä hyvin tämän olisi kokenut ryhmä
paikallisia miehiä, jotka olivat seuraavana vuorossa, nimittäin: Harald Liljeberg, John Hollsten, Friz
ja Fredrik Söderström sekä Väinö Söderman.
>> Miksi kävi näin?? Ryhmän
jättäminen saarelle viikoksi ilman yhteysvenettä oli käsittämätön
teko. Se olisi ehtinyt irtautua veneellä hyvin, koska Öröhön oli vain
noin puolen tunnin matka. Toinen kysymysmerkki on miksi tykistö ei
ampunut ajoissa. Vihollisveneet olisi ehkä saatu tuhottua jo merellä.
Miksi ei omia aluksia hälytetty apuun. Alueella liikkui tiettävästi oma
VMV-vene joka olisi havainnut venäläisalukset, mutta ei tunnistanut
niitä. Outoa että sota-alus jättää tunnistamatta aluksia tällaisella alueella. Tämä tapahtuma on sodan melskeessä pieni asia,
mutta kuudelle suomalaismiehelle se oli heidän elämänsä tuhoisin<<
Lähteet:
B. Zilliacus: Utöar, Tammi , Helsingfors 1974
S. Laurell: Majakat, Luotsiliitto , Raumo 1989
P-O Ekman: Sjöfront, WSOY, Juva 1981
N Lappalainen: Hankoniemi toisessa maailmansodassa, Juva 1987
Monica Liljeroos: John Hollsténin haastattelu Hiittissä, ÅU 16.7.1981
